Tyttöjen juttuja

Näin joskus jossain blogissa tämmöisen "tyttöjen juttuja"-haasteen ja päätin silloin että minäkin haluan sen joskus tehdä. Tovi siitäkin päätöksestä ehti kulua, mutta ehkä hyvä niin jos näitä postauksia ei vaikka enää sitten vilisisi joka postauksessa. Oikein ihanaa maanantaiaamua kaikille! Kertokaahan myös olette näissä tyttöjen jutuissa samaa mieltä :)

1. Nukutko rintaliivit päällä?
- en ikinä, se on tosi ahistavaa!
2. Nautitko draamasta?
- draamasarjoissa kyllä.
3. Oletko tyttömäinen?
- Olen
4. Kuka oli viimeinen henkilö jota halasit?
- Sami :)
5. Pieni vai iso laukku?
- Mahollisimman pieni! Inhoan kantaa ylimääräistä kamaa mukana.
6. Oletko lyhyt?
- Musta piti tulla lyhyt, mutta en ole.
7. Miehen ihanne pituus?
- Mua pidempi on hyvä :)
8. Mitä tekisit jos joku läimäyttäisi sinua tapapuolelle?
- Riippuu toki läimäyttäjästä.
9. Onko sinulla parhaita ystäviä?
- yes i have♥
10. Pukeudutko Halloweenina?
- En, se on jenkkien höpöhöpöö
11. Onko sinulla nivelten yliliikkumista?
- En oo ihan varma, saattaapi ollakin
12. Mikä on oudoin paikka, jossa olet nukkunut?
- Ei kyllä tuu nyt mieleen.
13. Onko kukaan koskettanut takapuoltasi viimeisen 24 tunnin aikana?
- On.




14. Onko sinusta liikkeellä juoruja?
- Eiköhän kaikista ole.
15. Kutsutko joitakin henkilöitä heidän sukunimillään?
- Ei tuu kyllä ketään mieleen 
16. Kuinka moni mies lukee tämän vain koska tässä sanotaan "tyttöjen juttuja"?
- Empä tiiä?
17. Minkä väriset ovat tämänhetkiset rintaliivisi?
- vaaleanpunaiset
18. Pidätkö enemmän vaaleista vai tummista hiuksista miehillä?
- mulle se on iha sama, ei mielipidettä
19. Oletko tällä hetkellä turhautunut johonkin mieheen?
- en
20. Välitätkö sukkiesi likaisuudesta?
- Tietysti
21. Onko sydämmesi koskaan särkynyt?
- On
22. Oletko koskaan ajatellut meneväsi kauneusleikkaukseen?
- En.
23. Pidätkö elämästäsi?
- kyllä!
24. Onko kukaan ystäväsi varastanut poikaystävääsi?
- Ei ystävä, mutta joku muu kylläkin
25. Oletko hypännyt uima-altaaseen vaatteet päällä?
- Kyllä, olin sillon 15v :)
26. Onko sinulla enemmän tyttö-vai poikakavereita?
- Mites tää nyt sitten määritellään, varmaan yhtä paljon molempia sitten
27. Kuinka pitkään sinulla on ollut Facebook-tunnus?
- Oisko jostain v. 2008? En nyt millään jaksa tarkistaa
28. Oletko koskaan lyönyt poikaa kasvoille?
- Khyl
29. Mitkä ovat suurimmat pelkosi?
- hmmm no läheisten sairaudet kai pelottaa eniten
30. Oletko koskaan itkenyt itseäsi uneen?
- joskus




31. Oletko koskaan nähnyt mahdottomaksi unohtaa jonkun mielestäsi?
- en
32. Uskotko sanontaan "kerran huijari, aina huijari"?
- en
33. Milloin sinulla on ollut viimeksi erityisen hyvä olo jostain? Mistä?
- Cooperin jälkeen tiistaina :)
34. Toivotko joskus olevasi kuuluisa?
- en todellakaan
35. Ikävöitkö tällä hetkellä jota kuta?
- en suuremmin
36. Kajaali vai ripsari?
- ripsari
37. Louis Vuitton vai Dooney&Bourke
- Louis Vuitton, toinen on iha nevahööd susta
38. Hame vai housut?
- kesällä hame 
39. Sukkahousut vai legginsit?
- Mieluummin sukkikset
40. Huppari vai takki?
- takki
41. Korkkarit vai tennarit?
- korkkarit
42. Suorat vai kiharat hiukset?
- Kummatkin välillä
43. Renkaat vai roikkuvat korvikset?
- roikkuvat
44. Kännykkä vai iPod?
- kännykkä
45. Smoothie vai latte?
- smoothie
46. Dieetti vai normaali limsa?
- diet, koska Pepsi max :)
47. Timantteja vai helmiä?
- timantteja
48. Mary-Kate vai Ashley Olsen
- Aika sama?
49. Huulikiilto vai huulipuna?
- Huulikiilto
50. Perhe vai ystävät?
- both!
51. Manikyyri vai pedikyyri?
- Manikyyri
52. Rauha vai rakkaus?
- rakkaus
53. Aurinkolasit vai käsilaukku?
- aurinkolasit




Kysymyksiä miehistä:

Hauska vai vakava?
- hauska
Söpö vai seksikäs?
- söpö
Tummat vai vaaleat silmät?
- ei väliä
Pitkät hiukset vai lyhyet?
- Ei väliä kunhan ei oo hirvee takkutukka :)
Kiharat vai suorat hiukset?
- ei väliä
Hyvä tanssija vai hyvä laulaja?
- tanssija
Tupakoitsija vai ei?
- ei saa polttaa
Kiltti vai paha poika?
- jotain siltä väliltä
Parta tai viikset vai ajeltu?
- ei partaa 
Nuorempi vai vanhempi?
- vanhempi

kuvat: weheartit.com

Säästä sossuilemalla

Kavereideni ja serkkuni Hannan kesken puhumme aina "sossutuotteista" kaupassa eli juurikin kaupan omien merkkejen tuotteista. Ilmaisu on peräisin työkaveriltani Millalta, joka aikoinaan lanseerasi termin meidän kaupassa ja se jäi sitten elämään meidän keskuuteen. Yleisesti muutoinkin suosin kauppojen omia merkkejä, sillä useimmiten tuotteet ovat aivan samoja kuin kalliimmat vastaavat. Nimitys "sossu" ei siis tarkoita mitään pahaa vaan ainoastaan kuvastaa tällä hetkellä myös omaa rahatilannettani opiskelijana, jolloin en mielelläni käytä peruselintarvikkeisiin ylimääräistä rahaa kun sitä voisin yhtä hyvin säästääkin.

Sossuksi me siis luemme tuotemerkit Rainbow, Pirkka, Xtra sekä Euroshopper yms, mitä näitä nyt on. Jokainen varmasti tajuaa mistä on kyse. Lisäksi myös punalaputetut tuotteet ovat ainakin kovasti omassa suosiossani. Aionkin nyt pitää parisen viikkoa kirjaa siitä, kuinka paljon voin säästää valitsemalla edullisemman vaihtoehdon sen kalliimman sijaan. Ostan myös usein kaupasta kilohintaista salaattia lounasevääksi, joten nekin saavat nyt jäädä. Usein kaupasta tarttuu mukaan about 5-10€ lounassetti, mutta nyt olen valinnut joskin ehkä terveellisyyden kannalta huonomman vaihtoehdon eli valmiin eineksen, hintaa kahden päivän eväillä on ollut alle 3,5€. Jos mietin että käyttäisin lounaaseen töissä ainakin 35€ viikossa eli 140€ kuukaudessa, jos pärjäisin parilla eurolla päivässä niin tulisihan siinä ihan älytön määrä säästöä.

Yleisimmät halpamerkkituotteet meillä ovat ehdottomasti kaikki juustot, jotka menevät omiin salaatteihini. Fetat, mozzarellat ja raejuustot ostan aina Rainbowlta. Varsinkin fetat ovat lähes poikkeuksetta yli euron edullisempia Rainbowlla sekä kevytfetan koostumus on Rainbowlla parempi kuin esimerkiksi Apetinassa. Yllä olevassa kuvassa olevat tuotteet ovat Rainbown tuotteita, mutta he ovat vaihtaneet brändin "Kotimaista" tuotenimikkeen alle. Monethan tosiaan olettavat kaupan omien merkkien tuotteiden olevan ulkomaisia, suurimmaksi osaksi turhaan. Esimerkiksi Rainbown suklaarusinat ovat Pandan suklaarusinoita, mutta ovat vain edullisempia kuin nimen "Panda" alla olevat. Oma isänikin harmitteli nykyään Vaasan paahtoleipien myös olevan Tallinnassa leivottuja, mitä itselläni ei olisi koskaan tullut edes tarkistettua eikä sillä itselleni ole kyllä merkitystäkään. Myös suurimmat herkkuni eli Valion juustot tehdään usein Saksassa eikä siinäkään ole mitään vikaa. Toki kotimaista pitäisi tukea, mutta onko kotimaisen merkin ulkomaisen tuotannon tukeminen sitten kotimaisen tukemista oikeasti?

Tällä hetkellä nopeiden laskelmien jälkeen säästösaldona olisi n. 5€ kahteen päivään vain vaihtamalla kalliimmat tuotteet edullisempaan versioon. Jos myös lähdetään oikein jossittelulinjalle niin säästöhän olisi isompi mikäli olisin valinnut lounaakseni sen salaatin eineksen sijaan. Tällöinhän säästöä olisi jo pitkälti yli kymmenen euroa. Seuraavan kerran päivitystä kokeilusta on luvassa loppuviikosta.

Miten te suhtaudutte edullisempiin tuotemerkkeihin? Kartatteko kaukaa vai hyödynnättekö edullisemman hinnan?

15 päivän haaste: päivä 3

Eilen olikin pitkästä aikaa terve vapaapäivä. Olimme sopineet Suvin kanssa menevämme "aamulla" kirpparille Suvilahteen sekä hakemaan eräät yöpöydät, jotka ostin Strictly Stylen ihanalta Hannalta huikeaan 10€ yhteishintaan. 

Aamulla sää oli vähintäänkin masentava eikö kirppareillakaan kiertely parantanut fiilistä. Suvi onneksi löysi Suvilahdesta itselleen Makian takin käyttämättömänä hintaan 20€, mutta itse en löytänyt reissulta mitään edes etäisesti kiinnostavaa.

Ajoimme ensimmäisen kerran Suvilahden ohi 11.45 ja kirpparin ulkona oli yhtä paha jono kuin keskiviikkona XXL:n avajaisiin. Päätimme suosiolla mennä vielä vaihtamaan Suvin setelit kolikoiksi ja onneksi jono oli kaikonnut sisälle kun palasimme takaisin. Toisaalta en tiedä oliko siellä sisälläkään yhtään mukavampaa, koska tungos oli ihan valtava ja ihmiset vaan tuuppivat tosiaan rumasti kyynerpäillään pois tieltä. Vaikka en pelkääkään väkijoukkoja, silti pienoinen ahdistus pääsi yllättämään ja poistuttiinkin paikalta hyvin nopeasti. Viimeksi jäähallin kirpparilla aikaa vierähti huomaamatta pari tuntia, mutta täällä viivyimme pakolliset 30 minuuttia. Toiste ei tarvitse tännekään kyllä tulla ennenkuin alkuhuuma laantuu.

Myöhemmin kävimme vielä Maxillissa järjestetyllä Fashion Kirppiksellä, mutta sieltäkin poistuttiin varmaan alle kymmeneen minuuttiin. Kaikista pahimman kolhun reissulla sai kyllä Kaivarin Kanuuna, jota yleisesti on pidetty hyvänä itsepalvelukirpparina, mutta nyt se oli täynnä ylihintaista roskaa. Mm. Hilfigerin valkoinen neule, jossa oli jäätävän kokoinen meikkivoide tarha rinnuksilla ja tuskin olisi lähtenyt pesussa pois, maksoi 15€. Lisäksi Kanuunan henkilökunta oli aivan jostakin (en viitsi käyttää rumia sanoja vaikka tekisi mieli). Ilmeisesti yhtäkkiä sovittaminen sovituskopeissa oli kielletty ja siitä tultiin ilmoittamaan todella tökerösti vaikka juuri Suvi oli sinne asti päässyt jonotettuaan ensin hyvän tovin. Päätettiin yksissä tuumin, että oli toistaiseksi viimeinen visiitti sinnekin.

Onko teillä millaisia kokemuksia näiltä kirppareilta?

Kirppistelyn jälkeen päätettiin lähteä brunssille Buzaan, joka on tuttuni omistama paikka Jätkäsaaressa. Meidän piti jo viime kirpparireissun jälkeen mennä tänne, mutta silloin hiilarittomuuteni esti sen. Nyt kuitenkin sallin itselleni pienen hiilariannoksen croissantin sekä pastan muodossa. Brunssilla oli hintaa 20€ ja kaikki oli niin hyvää. Buzan sijainti on lisäksi todella helppo myös espoolaiselle, sillä tämä on aivan Verkkokaupan vieressä. Tilat olivat myös paljon isommat kuin oletin ja täältähän löytyy myös viihdettä peleistä tykkääville ihmisille. Kehuinkin tätä paikkaa jo heti tänään töissä.

Illalla tiedossa oli vielä tankotanssia pitkästä aikaa ja voi että, voin sanoa olevani taas koukussa. Salitreenaamisen jäljiltä kropasta löytyy niin paljon enemmän voimaa, että vanhat liikkeet sujuivat helposti ja uusiakin uskalsin kokeilla ilman pelkoa tangolta tippumisesta. Tutut palovammat ja mustelmat löysivät myös jo takaisin kroppaani, mutta onneksi paikat tottuvat äkkiä taas tankoiluun. Lisää tankoilusta voit lukea Fashionable Fitness Friendsin puolelta.

Tämä haaste itsessään alkaa tuottamaan jo vaikeuksia, sillä minulla ei ole tältä kuluvalta päivältä kuin yksi kuva ja kello on jo puoli seitsemän. Saas nähdä kuinka käy.

Merkkilaukkumania

Katukuvassa näkee todella monella nuorella tytöllä käsipuolessa roikkumassa Michael Korsia, Louis Vuittonia ja Chanelia. Itse ainakin välillä ihmettelen miten esimerkiksi opiskelijoilla on varaa omistaa aitona montakin merkkilaukkua, jotka maksavat helposti monen kuukauden vuokran yhteensä. Tottakai rahankäyttö on jokaisen henkilökohtainen asia ja pääasiassahan raha on tehty kulutettavaksi ja säästämällä saa varmasti ihmeitä aikaan. Lueskellessani Lindan PS. I love fashionia pitkästä aikaa, oli hänkin ostanut uuden Vuittonin. Samassa postauksessa hän kertoi kuinka oli saanut kommenttia siitä, miten näitä kalliita merkkiostoksia joutuu puolustelemaan ja hakemaan hyväksyntää lukijoilta.

Ehkä tarvitsin laukkua, ehkä en. Ehkä täytän tyhjiötä elämässäni, ken tietää. Tai ehkä vain yksinkertaisesti halusin laukun, "life is short, buy the bag!". Mutta onko tällä toisaalta väliä? Syyllä. Miksi toimin näin. Miksi tein tämän päätöksen. Tarvitseeko minun todella selitellä? Jotenkin kai koen, että tarvitsee. Tai luulen, että tarvitsee. Tavallaan haluan hypätä puolustusrintamalle jo ennen kuin vastarinta on edes edessä. Miksen toisaalta voisi vain sanoa, että tässä on tää mun uusi laukku - that's it. Se tuntuisi ehkä jotenkin leuhkimiselta - vai? - Linda Juhola

Niin. Onko sillä sitten väliä miksi kukin ostaa uuden merkkilaukun? Onko se sitten statussymboli, joka kainalossa on kiva kävellä kaupungilla ja ottaa asukuvia? Oletko ns. kukaan ilman Korsin laukkua ja kelloa? Itsellänikin on "Chanelin" ja "Vuittonin" laukkuja montakin, mutta koskaan en ole niitä aidoksi väittänyt. Syy miksi omistan feikkeinä on se etten yksinkertaisesti halua maksaa laukusta montaa sataa ja todennäköisesti kyllästyn siihen ajanmittaan. Vaikka nämä laukut säilyttävät arvonsa ja olisivat siten parempi sijoituskohde kuin vaikka uusi auto, en ole siihen halunnut silti lähteä.

oma "Chanel"

Sanotaan myös että laatu maksaa, mutta monista blogeista olen lukenut esimerkiksi Mulberryn laukuista paljon huonoa palautetta ja miten ynseästi liikkeissä on suhtauduttu reklamaatioihin kun laukku ei olekaan ollut yhtä laadukas kuin on annettu olettaa. Eilen illalla luin myös kouluuni liittyvää kirjaa "Brändikäs", joissa myös puhuttiin brändeistä ja mikä niissä maksaa. Kirjassa oli ihan järkevää puhetta siitä, miten brändituotteiden arvo nousee edelleen jatkuvasti vaikka laatu ei enää vastaa alkuperäistä laatua ja miksi ylipäänsä jokin tuote on alkuperäisesti saanut hyvän maineen. Enää tuotteissa ei maksakaan laatu vaan pelkkä nimi ja nimen varjolla on oikeutettua rahastaa.

Niin, missä mielessä aito laukku on sitten parempi? En tarkoita että kaikki feikit olisivat laadukkaita, mutta kaikki omani mitä omistan, ovat aivan loistokuntoisia ja joskus olen kuullutkin että monet feikit tehdään aitojen kanssa samassa paikassa. Noh aito on aina aito, mutta kannattaako esimerkisi Chanelista maksaa tonni kun voi vaikka maksaa siitä 25€ ja saada siitä itselleen aivan saman ilon? Se on kai jokaisen oma valinta. Itse olen ainakin ollut tyytyväinen tähän mennessä ilman aitoakin tavaraa. Ulkonäkö laukussa on kuitenkin se mikä omassa tapauksessani ratkaisee ja esimerkiksi Vuittonin laukut ovat kauniin näköisiä. Hinta on kuitenkin liian kova aidon hankkimiseksi.

Millaisia kokemuksia teillä on merkkilaukuista tai feikeistä? Paljonko olette valmiita maksamaan laukusta tai ylipäänsä merkkituotteesta?

New in: Shoes, shirts and skirts

Nyt kun alet ovat alkaneet (jeij opiskelijan kulta-aikaa!) niin minäkin olen viimeinkin raaskinut ostaa jotakin uutta itselleni. Koska olen laihtunut ulos kaikista kesävaatteistani, sain jopa perustellusti ostaa hieman uusia. Samoin kenkäpuoli on saanut täydennystä vanhojen hajottua.

Trikoomekko Gina Tricot, muistaakseni 12,95€ tai ainakin lähellä sitä

Tämä valkoinen toppi on myöskin Gina Tricotista ja tämä maksoi 29,95€. Tämän ostamista olisin joutunut miettimään ellei poikaystäväni olisi tarjoutunut tätä minulle hankkimaan. Kuitenkaan GT ei ole niin laadukas kauppa että suht perustopista maksaisin opiskelijana näinkin paljon.

Tennarit WARP Stadiumista 10€

Nämä tennarit ostin myöskin Stadiumista, mutta lastenosastolta. Merkkiä näissä ei ole (ei ole ainakaan Converset), mutta kun maksoivat myöskin 10€ ja näissä oli nuo kivat vetskarit niin ei sen niin väliä. Olen aina halunnut Conversen tyyppiset tennarit, mutta sen takia kun ne maksavat niin paljon, olen ajatuksesta luopunut. Muutoinkin suosin mieluummin edullisia merkkejä kuin kalliita merkkejä noin muutoinkin. Juurikin Hannan kanssa asiasta puhuttiin muutama päivä sitten ja olemme molemmat sitä mieltä, että ei ole järkeä ostaa merkkiä jos täysin vastaavanlaisen voi saada paljon edullisemminkin. Merkkituotteet saivat myös kovaa kritiikkiä tuttavaltani Mialta, joka oli ehdottomasti sitä mieltä että käyttövaatteet (sukat, alusvaatteet, tavalliset t-paidat) eivät ehdottomasti saa olla merkkiä, koska kuka tarvitsee oikeasti 100e sukkaparin? Tietyissä asioissa ehkä kannattaa satsata, mutta tarvitseeko myöskään tavallisen valkoisen t-paidan olla vaikkapa Guessia? Mielestämme ei.

Noniin nyt kun aiheesta on eksytty ja ehkä palattu niin tälläisiä kesälöytöjä olen aleista kotiuttanut. Päädyin myös tilaamaan Nellyn alesta pari mekkoa uuden työpaikan johdosta, mutta niistä sitten lisää kun saapuvat.

Oletteko te löytäneet kivoja juttuja alesta? :)

Opintotuella budjettielämistä

Eilen Helsingin sanomissa julkaistiin yleisöosastolla mielipidekirjoitus liittyen keskiviikkoiseen suurmielenosoitukseen, jossa tuhannet opiskelijat osoittivat mieltään nykyisen opintotukirakenteen säilyttämiseksi. Artikkelissa lukioikäinen kirjoittaja arvosteli mielenosoituksen "ajattelemattomaksi ja itsekkääksi". Kirjoittaja myös kertoo kuinka opintotuella selviää kun vain budjetoi elämisensä oikein.

Paljonko sitten on tämä niin suuri opintotuki kuukaudessa, että sitä saa ja ehdottomasti pitääkin leikata? Sehän on huikeat 469€/kk nettona ja tämäkin on siis maksimi, jonka opiskelija voi tukea saada. Jos oletetaan, että opiskelijalla ei ole työpaikkaa niin tämä on ainoa toimeentulonlähde kyseiselle henkilölle ja tämä pitäisi sitten budjetoida riittämään kaikkiin välttämättömiin menoihin kuten esimerkiksi asuminen, sähkö, vesi, puhelinlasku, ruoka + mahdolliset matkakustannukset oppilaitokseen. Ja miten se sitten näihin tulee riittämään?

Keskivuokra oli Suomessa viime vuoden alussa 14,20€/neliö, mikä tarkoittaisi sitä, että keskimäärin 20 neliön yksiö maksaisi kuukaudessa 284€. 20 neliöä on aika pieni tila, mutta kyllä siellä eläisi kuitenkin. Otettakoon tässä vaiheessa esimerkkinä myös oma yksiöni, joka maksoi aikoinaan 580€/kk ja oli kooltaan 30 neliötä. Elin siis selkeästi yli varojeni. Mikäli oletettaisiin siis, että opiskelijan olisi mahdollista asua keskivuokran mukaisessa 20 neliön kodissa, vuokran jälkeen rahaa jäisi jäljelle 185€.

Sähkölasku yksiössä on noin 20€ luokkaa kuukaudessa, riippuen tietysti omasta sähkösopimuksesta sekä sähkön kulutuksesta. Sähkölaskun jälkeen opiskelijalle jäisi siis vielä käyttöön 165€. Julkisen liikenteen kuukausilippu (30pvä) maksaa Helsingin sisällä 23€. Matkalipun oston jälkeen rahaa jäisi 142€ ellet satu olemaan niin onnekas että voit joko kävellä tai esimerkiksi pyöräillä kouluun. Vesilasku kuuluu myös mielestäni melko pakollisiin kuluihin ja en löytänyt tarkkaa summaa, mutta oletettavasti pyörii n. 10€/kk paikkeilla. Tämä siis vähentää opiskelijan budjetin 132€.

Oletetaan, että opiskelija omistaa vielä sellaistakin luksusta kuten tietokoneen ja puhelimen. Puhelinlaskun saisi pihistämällä tiputettua 10€/kk ja internetyhteydenkin saisi toimimaan hitaasti mutta varmasti halvimmillaan 20€ kuukausihintaan pääkaupunkiseudulla.  Yhteensä nämä luksukset siis 30€/kk.

Tällöin ruokaan jäisi kuukaudessa 102€ ja se tarkoittaisi keskimäärin 3,4€/päivä. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta mitä kaupasta oikeastaan saa enää alle neljällä eurolla ellet haluaisi syödä joka päivä tätä kuuluisaa tonnikalaa + pastaa, jonka hintahaarukka liikkuu siinä 1,5€ paikkeilla. Kattava kouluruokailu maksaa Laureassa 2,60€ (ja ilmeisesti noin samanverran myös muissa oppilaitosten ruokaloissa), joten tällä opiskelijabudjetilla ei olisi varaa ruokailla kuin harvoin kouluruokalassa.

Noniin eli tässä voimme siis todeta, että kyllähän opintotuella elää jos pystyt elämään ilman mitään ylimääräistä (ei edes 20snt lakupatukkaa silloin tällöin) sekä opiskelemaan mahdollisesti myös kesäkuukaudet jolloin olet myös oikeutettu saamaan opintotukea. Mikäli et opiskele kesäisin niin et ole tietenkään oikeutettu tukiinkaan. Tukikuukausiahan on keskimäärin 9 vuodessa.

Todettakoon myös itse alkuperäisen artikkelin kirjoittajasta sen verran, että Aino Kopra on alaikäisenä saanut pääomatuloa 300 000€ vuonna 2010. Tästä hän on tietysti maksanut veroa 28% jolloin käteen hänelle on jäänyt 216 000€. Tämä summa vastaa 460 kuukauden opintotuen määrää eli hänellä on tuloja jo tässä vaiheessa elämäänsä yhteensä n. 38 vuoden ajalta jos niitä mitattaisiin opintotuen määrässä per kuukausi (469€ nettona). Itsehän en tuollaisilla tuloilla lähtisi mussuttamaan siitä, että opiskelijoiden täysipäiväisen opiskelun turvaavaa tukea pitäisi leikata. Väittäisin että kirjoittajan toimeentulo on pienellä budjetoinnilla järjestettävissä mahdollisten jatko-opintojen aikana.

Mikäli en olisi niin onnekas, että saisin käydä töissä opiskeluni ohella osa-aikaisesti, en varmaankaan haluaisi viettää edellämainittua budjetoitua elämää. Kuitenkin oma koulutukseni ammattikorkeakoulussa kestää 3,5 vuotta, johon ei sisälly kesäopiskelu. Mikäli joutuisin elämään alle 500€ kuussa, kyllä valmistuisin aivan helvetin äkkiä sieltä koulusta ja toivoisin pääseväni työelämään. Kynnys myös jäädä kouluttamattomaksi luuseriksi olisi suuri, sillä työttöminkien toimeentulo on turvattu Suomessa paremmin kuin opiskelijoiden. Kaikki eivät tietenkään ole työttömyyttään valinneet, mutta onhan opiskelukin valinta. Kuinka moni sitten haluaisi lähteä elämään tonnikalalla sen ainakin pari vuotta ja valmistumisen jälkeen toivoisi pääsevänsä töihin eikä sille työttömyysrahalle? Tietysti voisin toivoa, että saisin asua äitini luona vaikka hamaan loppuun asti, jolloin kouluttautuminen olisi mahdollista.

Kirjoituksen tarkoitus oli pohtia opintotuen riittävyyttä nykysuomessa ja itse olen sitä mieltä ettei opintotuki ole se oikea paikka säästää rahaa. En usko, että kovinkaan moni haluaisi lähteä kokeilemaan elämää ja opiskelua vielä pienemmällä opintotuella. Kyllä, on olemassa opintolainat helpottamaan arkea, mutta kuinka moni on myöskään halukas kasaamaan velkataakkaa harteilleen kun työllistyminenkään ei ole mitenkään varmaa opiskelun jälkeen.

Ja pakko vielä loppuun kommentoida kirjoittajan kommenttia siitä, kuinka opiskelijat osallistuivat mielenosoitukseen saadakseen vapaatunnin ja koulut vielä kehtasivat sallia moisen rikoksen! Tähän kohtaan huutonaurua ja onnea elämään myös neiti Kopralle!

Syömishäiriön pauloissa

Olen pitänyt tämän aiheen poissa oman blogini puolelta, mutta ehkä nyt aika valottaa kaikille epätietoisille tätä asiaa. Tämä asia ei siis koske itseäni eli minulla ei ole syömishäiriötä vaan eräällä parhaalla ystävälläni on ja hän kyllä kertoo siitä avoimesti omassa blogissaan. Kuitenkin minäkin saan osani arvostelusta sekä huolestä sekä täällä että hänen blogissaan kommenttien muodossa, viimeksi tänään.

Ystäväni on sairastanut anoreksiaa jo pitkään, kauan ennen kuin ollaan edes tunnettu. Tilanne ei ole siis tullut missään vaiheessa itselleni uutena vaan olen tuntenut ystäväni aina tälläisenä kuin hän tällä hetkellä on. Sain arvostelua siitä, että suljen silmäni tältä tilanteelta kokonaan enkä aio nähdä totuutta siitä että ystäväni tekee hidasta kuolemaa. Tottakai minä sen tiedän, mutta tarviiko siitä kokoajan olla jauhamassa? Tekeekö se muka asioista yhtään helpompia tai auttaako se tähän tilanteeseen millään tavalla? Mielestäni ei. Myöskin minua arvosteltiin siitä etten tiedä anoreksiasta ilmeisesti yhtään mitään.

Anoreksia on valtavan vakava sairaus, johon oikeasti kuolee ellei sitä hoida. Ystävänikin tietää tämän, mutta ei koe olevansa itse sairas. Tämäkin tietysti kuuluu taudin kuvaan. Kyllä hän tietää olevansa sairas, muttei tunne sitä ja tässä on erittäin suuri ero ja juuri tästä syystä hän ei halua hakeutua hoitoon tai "tehdä asioille mitään".

Ystäväni kyllä tietää mitä mieltä olen tästä kaikesta ja jos hän oikeasti haluaisi tehdä asioille jotain niin kyllä hän varmasti tekisi. Anoreksiasta voi parantua, mutta se on pitkä prosessi ja siihen ei valitettavasti voi pakottaa ketään. Joskus sairauteen ei vain puututa tai voida puuttua ajoissa. Mielestäni ystävänä en voi syyttää itseäni mikäli tämä päättyy huonosti eikä kukaan mukaan hänelle läheinen ihminen. Kuitenkin olen mielestäni ilmaissut oman näkemykseni asiasta tarpeeksi selkeästi, mutta jatkuva jankkaaminen ei tee asialle hyvää. Se vain pilaisi meidän ystävyyden ja silloin en voisi vaikuttaa asioihin enää pätkän vertaa.

Ymmärrän myös että täysin ulkopuoliset ovat tilanteesta huolissaan, sillä kyllähän tämä näkyy päällepäin. Kuitenkin mielestäni on ulkopuolisena täysin turha tulla kommentoimaan olettamuksia joita pitää täysin totena. Kyllä haluan antaa kaikille mahdollisuuden sanoa mielipiteensä myös minulle asiasta, mutta kyllä minä tunnen ystäväni paremmin kuin todella moni muu tässä maailmassa. Niin uskomatonta kuin se onkin, en halua (eikä pitäisikään) syyttää itseäni tilanteesta enkä halua että kukaan muukaan syyttää itseään. Tottakai tilanne on paha ja se tuntuukin uskomattoman pahalta.

Tämän postauksen ei ole tarkoitus kertoa sitä että jollain tavalla hyväksyisin tilanteen vaan kertoa siitä että oikeasti välitän ystävästäni ja yritän toimia myös hänen haluamallaan tavalla. Hän on sairas ja olen siitä hänelle suorasanaisesti kertonut mitä mieltä olen asiasta. En kaunistele sanojeni kanssa ja hän kyllä ymmärtää sen eikä myöskään loukkaannu minulle siitä tai esimerkiksi tästä että puhun hänen sairaudestaan täällä. Kuitenkin asia koskettaa meitä kaikkia, jotka hänen kanssaan ovat läheisissä tekemisissä. Asiat nyt ovat tällä hetkellä näin ja toivottavasti ne ovat joskus paremmin.

Nais- vai miesnörtti, does it make a difference?

Lueskelin tuossa aikani kuluksi Sisconin Facebook-sivuja ja löysimpäs sieltä hienon avautumisketjun, jossa selkeästi naisnörtteyttä vastustava mies lyttäsi Sisconin jo ajatuksenkin tasolla maanrakoon. Hänelle tuntui olevan aivan käsittämätön asia edes ajatella sitä, että nainenkin voisi kutsua itseään nörtiksi. Naisesta kun ei ole siihen mitä "nörtiltä" vaaditaan. Tähän kysymykseen nyt päätinkin sitten perustaa tämän kirjoituksen.

Ensiksi voitaisiin pohtia sanan "nörtti" aiheuttamia mielikuvia, miksi kukakin meistä mieltää sanan sen kuullessaan. Monelle siitä tulee varmasti mieleen ehkä hieman ylipainoinen, tietokoneella/tekniikan parissa paljon viihtyvä, suihkua tuskin koskaan nähnyt MIES. Tiedän, tämäkin on jo karkea yleistys, mutta yleiskuvaa tässä vaiheessa haettiinkin. Nörtteys voi olla ja tottakai onkin muitakin asioita kuin vain edellä mainitut, mutta ihan vain mielikuvana. Nörtteyteen voisi yleisesti olettaa kuuluvan myös silmälasit ja huonosti hoidettu iho. Kukapa tähän mielikuvaan ei olisi joskus esimerkiksi lukioaikoinaan törmännyt. Hintelä vartalo, jossa urheilullisuudesta ei ole tietoakaan tulee varmasti joillakin myös mieleen sanasta nörtti.

Mitä sitten itse ajattelen sanasta nörtti? Myönnetään, aiemmin olen yleistänyt mielessäni juurikin nämä silmälasipäiset pojat nörteiksi pelkän ulkomuotonsa perusteella. Nyt kuitenkin kun olen kiertänyt lanitapahtumia ja nähnyt ns. kaiken, näen että meitä nörttejä on moneen veneeseen. Kuka tahansa voi olla nykypäivänä tämän ilmauksen ansaitseva persoona. Ulkonäkö ei todellakaan kerro kaikkea, mutta joskus asia saattaa kyllä olla pelkällä vilauksella päivänselvä. Omassa koulussammekin on porukkaa niin laidasta laitaan ja useat eivät tietenkään sovikaan näihin stereotypioihin.

Sitten ne nörtin tekniset vaatimukset? Riittääkö pelkkä tietokoneista ja tekniikasta kiinnostuneisuus sanaan nörtti? Omasta mielestäni riittää, mikäli osaat tehdä muutakin tietokoneella kuin pelkästään avata sähköpostin ja nettiselaimen. Pelkkä pelaaminen ei riitä, ainakaan jos pelaat pelkästään pasianssia. Onko myöskään CS publicserverillä ammuskeleminen omaksi huvikseen 5 minuuttia päivässä riittävästi? Mielestäni ei. Alan koulutus ja siitä vielä kiinnostuneisuus antaa 100% mielestäni määritelmän nörtti. Mikäs sen parempaa kuin työstään täysillä tykkäävä, esimerkiksi verkkoasiantuntija. Toki koodaaminen, kaikenlainen konffaaminen yms on myös juurikin sitä miksi luen nörtteyden omakohtaisesti. Myös päivittäinen koneella roikkuminen johon sisältyy mm. forumien ja kuvalaudan selausta, pelaamista, irccaamista ja muuta oleellista, sopii nörtteyteen.

Sisconin Facebook-sivulla eräs henkilö oli sitä mieltä, että naisten ja miesten aivot ovat erilaisia ja naisista ei ole nörteiksi eikä teknisen alan asiantuntijoiksi. Pyh, sanon minä. Se ei ehkä ole sitä perinteisintä alaa jota naiset lähtevät opiskelemaan, mutta itse alaa opiskelevana voin sanoa ettei vielä toistaiseksi mikään ole tuntunut ylivoimaiselta. Ja veikkaisin että kun sellainen asia tulee eteen, se ei tule johtumaan siitä että olen nainen. Naiset ovat ehkä keskivertoisesti miehiä heikoimpia teknisissä asioissa, mutta veikkaan että se johtuu siitä että tekniset asiat koetaan edelleen "miesten töiksi". Naisten ei tarvitse osata teknisiä asioita mutta tarviiko miestenkään osata "naisten töitä"? Itse osaisin mieluusti molemmat ja ei ole ollenkaan paha jos joku osaa niinsanotusti molempien työt. Naiset ovat myös ehkä lähtökohtaisesti vähemmän kiinnostuneita tekniikasta kuin miehet, mutta eiväthän miehetkään ole yleisesti kiinnostuneita esimerkiksi muodista.

Mikä sitten ajaa naisen nörtiksi? Itselläni se oli lievä pakottaminen erään maailman suosituimman fps-pelin pariin, josta harrastus jäi sitten päälle. Myöhemmin eräissä kotibileissä tutustuin erääseen Coca-Cola-riippuvaiseen henkilöön, joka minut ajoi ensimmäisille Assemblyilleni ikinä. Silloin elettiin kesää 2005. Tästä alkoi myös tähän päivään asti jatkunut lanikierre, johon olen nyt niin sanotusti jäänyt koukkuun. Vähitellen opin tuntemaan skeneä ja tutustuin uusiin upeisiin ihmisiin ja aloin kiinnostua "nörtteydestä" enemmän. Ehkä nörtteys kulkee myös hieman suvussa, onhan äitinikin koodari. Nykyään opiskelen ammattikorkeakoulussa ja minusta tulee toivottavasti 3 vuoden päästä ICT-alan asiantuntija. Ja ala tuntuu täysin omalta.

Pakko vielä kerran vedota jo edellämainittuun Facebook-keskusteluun, sillä siellä otettiin hanakasti kantaa siihen miksi juuri NAISnörtteys pitää tuoda esille. Ilmeisesti henkilö oli sitä mieltä, että juurikin nörtin naiseus on tässä ongelma ja se että se pitää tuoda esille. Tietenkään Sisconin idea ei ole tapahtumana koota yhteen naispuolisia tietokoneharrastajia, jotka haluavat vertailla omia kokemuksiaan tällä miespainotteisella alueella (huomatkaa sarkasmi) vaan korostaa sitä kuinka hienoa on olla nainen joka harrastaa tietokoneita. Itsekin olen monesti kokenut oudoksuntaa oman naiseuteni takia, mutta nykyään tasa-arvoisessa maailmassa nämä asenteet tulisi jo unohtaa. Ilmeisesti myös monilla työpaikoilla naisia ei palkata ICT-alan työpaikkoihin yhtä helposti kuin miehiä, sillä ennakkoasenteiden mukaan naiset eivät ole yhtä kyvykkäitä kuin miehet. Joissain tapauksissa näin voi tietysti ollakin, en kiellä sitä mutta silmät pitäisi silti pitää auki. Ei se, että joku on mies takaa parempaa osaamista jossain työssä eikä myöskään toisinpäin.

Kuitenkin, pointtini tässä tekstissä on se, että naisnörtteyttä tulee ajaa esille ilmiönä, sillä monet eivät varmaankaan osaa ottaa huomioon naisia, joita kiinnostavat tekniset asiat ja pelaaminen. En tiedä onko nörtteys naisten keskuudessa nykyään jokin muoti-ilmiö, jolla koetetaan erottua massasta. On myös tärkeää kannustaa muita naisia olemaan oma itsensä ja antaa tukea hieman aremmille tytöille, sillä meitä nörttityttöjä on nykyään yllättävän paljon.