Koska olimme ajoissa kentällä ja saimme kamat nopeasti heitettyä ruumaan, päätimme hyödyntää tilaisuuden ja käydä Starbucksissa. Vaikka kyseessä on vain kahvi emmekä ymmärrä Helsingin keskustan Starbucksin jatkuvia ulos asti ulottuvia jonoja, kahvi oli kuitenkin hyvää. Otin Caramal Macchiaton tietysti suurimpana mahdollisena, sillä aamu ei ala ilman saavillista kahvia. Olen muuten pystynyt vaihtamaan energiajuomat täysin kahviin, jes!
Lennot olimme varanneet Norwegianilta jo syyskuussa, joten reissulle tuli lentäen hintaa vähän alle 90€. Katsoin huvikseni paljonko junamatkat kahdelta opiskelijalta olisivat maksaneet ja summa oli enemmän kuin lentäen. Eipä siis paljoa kannata kykkiä junassa 6 tuntia suuntaansa.
Itse Oulussa olimme tietysti Sokos Hotel Arinassa yötä, sillä olemme molemmat töissä s-ryhmällä. Hotellihuoneelle Oulun keskustassa jäi hintaa 50€/yö, joten kallis keikaus siltäkin osin. Ennen hotelliin saapumistamme kävimme suurimman osan keskustan kaupoista läpi sekä kävimme yhdessä Oulun parhaimmista ravintoloista syömässä eli Pannussa. Kun vihdoin saimme huoneen, väsy pääsi yllättämään kolmen aikaan päivällä. Siinä olikin rauhallinen hetki ottaa parin tunnin torkut, jotta jaksoi lähteä Amarilloon illalliselle.
Lauantaina nousimme jo yhdeksältä hotellin aamupalalle ja sen jälkeen lähdimme reippaasti kiertelemään Oulun keskustan nähtävyyksiä. Toripoliisia oli pakko käydä halaamassa sekä Rotuaarin pallon vieressä poseeraamassa. Kävimme myös Oulun Megazonessa, sillä olemme molemmat zonea pelanneet aikoinaan. Hieman olivat systeemit muuttuneet zonessa, mutta kyllä ne tutut soutuliikkeet sieltä vielä löytyivät.
Kävimme lauantaina myös piipahtamassa Apollossa, josta päällimäisenä jäi vain käteen kylmyys imagojonossa seistessä sekä Sini Sabotagen Levikset repee, joka tuntui olevan suosittu.
Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Hotellilla meillä oli onneksi Late Check Out, joten saimme viipyä huoneessamme kahteen saakka. Huoneen luovutuksen jälkeen suuntasimme jälleen Torinrantaan, mutta tällä kertaa suuntana oli Pannukakkutalo. Tämä on siis ravintola, jossa myydään nimensä mukaisesti pannaria. En ole hirveä makean ystävä tässä muodossa, mutta Nutella pannari oli kyllä hyvää. Makeus vain tuli vastaan puolessa välissä, joten osa jäi syömättä.
Ennen lennon lähtöä palasimme vielä hotellin aulaan viettämään aikaa ja siinä tulikin pelattua Candy Crush Sagaa hitusen yli tunti. Mahtoi respassa porukka ihmetellä kun kaksi tyttöä näprää puhelinta vierekkäin muuten hiljaa, mutta välillä kirotaan sitä ketun pöllöä.
Oulun lentokentällä ei ollut juuri mitään nähtävää, mutta keinutuoleja sieltä kyllä löytyi. Jatkoimme siis Candy Crushin pelaamista näissä samalla keinuen kunnes kone lähti takaisin Helsinkiin. Vaikka reissu kesti vain parisen päivää, ehdimme nähdä ja tehdä vaikka mitä. On tuo entinen kotikaupunki kyllä mukava paikka.