Aussie Blogawards

Itse pippaloistahan on jo kohta parisen viikkoa, mutta minkäs teet kun tulet pahasti jälkijunassa etkä ole heti seuraavana päivänä hehkuttamassa näistä niinkuin kaikki muut. Tosiaan, Aussin Blogawardsit järjestettiin 11.4. Teurastamon Kellohallissa ja olin bileissä ystäväni Suvin kanssa. Pahoittelen näiden asukuvien aivan kamalaa laatua, mutta iPhonella ei tunnetusti tehdä ihmeitä pimeässä ympäristössä.

Alunperin en ollut ajatellut laittaa pitkää mekkoa tänne, mutta sosiaalisen paineen alla murruin pukeutumaan ehkä turhankin hienosti. Minun oli tosiaan tarkoitus laittaa päälleni tummansininen puolipitkä mekko, jossa oli kaunis viitta. Valitsin kuitenkin tämän. Kyseessä oli ensimmäinen blogigaalani, joten en oikein tiennyt miten näihin kuuluisi pukeutua. Olisi pitänyt kuitenkin muistaa että olemme Suomessa, jossa pukeutumisen taso ei yleisesti huimaa päätä.

Gaalassa näkyi muutamia aivan upeita tyylejä, mutta myös muutama omasta mielestäni aika vaatimaton asukokonaisuus. Jokainen tietysti tyylillään, mutta ehkä arkivaatteet eivät kuitenkaan ole se juttu. 

Itse gaalaosuus oli melko nopeasti ohi. Palkinnot jaettiin suht rivakkaan tahtiin ja sen jälkeen juhlissa alkoi vapaa seurustelu. Olimme onnekkaita Suvin kanssa, että varasimme istumapaikat heti alusta lähtien sillä kuten kuvista näkyy, suurin osa porukasta joutui seisomaan kokoajan ja voin vain kuvitella miten kamalaa se olisi ollut 15 cm korkokengillä. 

Koska olemme selkeästi vanhoja, poistuimme paikalta jo noin klo 23 aikaan ja suuntasimme molemmat koteihimme. Yritimme kovasti metsästää Helsingin yöstä pizzeriaa, mutta törmäsimme vain hampparipaikkoihin. Gaalasta jäi omalta osalta vähän vaisu fiilis, sillä jotenkin odotin enemmän. En tiedä mitä täällä sitten olisi pitänyt olla lisää, mutta ehkä ensi kerralla on kaikin puolin parempi meininki. Pääasia oli kuitenkin että sain viettää rauhassa aikaa hyvän ystäväni kanssa ja pääsimme molemmat kokemaan jotain aivan uutta.

Uusi vuosi 2013

Juhlistimme eilen vuoden vaihtumista rauhallisesti kavereiden kesken pienelle porukalla varsin sivistyneesti. Ilta kului lautapelien muodossa samalla hieman alkoholituotteita maistellen. Kaipa olen tulossa vanhaksi, sillä uuden vuoden juhlistaminen megalomaanisissa bileissä ei olisi enää minun juttuni. Mieluummin pienellä porukalla hyvässä seurassa.

Peli-illan aloitimme Blokuksen parissa, joka oli ainakin itselleni uusi tuttavuus. Pelissä on tarkoitus saada erimuotoisia paloja sopimaan laudalle mahdollisimman monta. Palat eivät kuitenkaan saa koskettaa omia paloja kuin kulmista, joka tuo peliin hieman vaikeutta. Lisäski tottakai toiset pelaajat voivat blokkia sinua tekemästä sopivia siirtoja. Pelaaja jolle jää vähiten ruutuja jäljelle, voittaa pelin. Itse en tietenkään voittanut kertaakaan, mutta ei se menoa haitannut.

Illan mittaan pelasimme myös Aliasta ja siinä peittosimmekin pojat Sannin kanssa ylivoimaisesti. Myös trivial pursuit koetteli tietämystämme ja yllättävän hyvin sekin sujui.

Kävimme myös toki ampumassa muutamat raketit. Itse tosin tyydyin turvalliseen välimatkaan ja sädetikkuihin, sillä päin puita ja parkkipaikkaa parit raketit lähtivät. Ystävällisesti myös eräs perhe hieman ammuskeli isoja pommeja meitä päin.

Hennesin pinkki mekko oli tämän uuden vuoden valinta. Yllättäen päällä oli myös uusi jakku, joka on todella päässyt käyttöön miltei jokaisen asun kanssa sen hankkimisen jälkeen.

Mites teillä meni uusi vuosi? :)

Colors Festival 5/12/2012

Keskiviikkona kävimme Sami+Sami-combolla hieman tamppaamassa pitkästä aikaa. Bileet olivat ihan mukavat, tosin eivät yltäneet siihen mitä oltiin odotettu. Vessajono (loppuillasta 30min???) ylitti kyllä hurjimmatkin odotukset ja mieleeni muistuikin ihanat sekamelskat Circuksessa. Kuitenkin, bileistä jäi hyvä fiilis vaikkei tokana päivänä jaksettukaan mennä vaikka omistettiin 2 päivän liput :D

Joulukalenteri: Luukku nro 4

Tätä päivää lähdetään käynnistelemään mukavasti elektronisen musiikin parissa ja huomenna keskiviikkona Kaapelitehtaalla vietetäänkin yksiä vuoden kovimmista bileistä, nimittäin Colors Festivalsia. Alkuvuodesta kovimmat bileet olivat tottakai Pacifique sekä Laserpoint (myöskin kaapelitehtaalla) ja kesällä kävimmekin vierailemassa Summer Sound-festivaaleilla. Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on sisältänyt eniten reivausta tähän mennessä ja toivottavasti sama tahti jatkuu ensi vuonnakin!

Varjofuksiaiset 5/9/2012

Eilen koulullamme järjestettiin varjofuksiaiset. Nämä ovat siis varsinaisia fuksiaisia edeltävät leikitykset ja leikit leikittiin ainoastaan Leppävaaran yksikön kesken. Itse fuksiaisissahan sitten rasteilla pyörii kaikkien Laureoiden fuksit. Itse sain kunnian olla rastin pitäjänä pienen pakottamisen kautta, mutta hauskaahan se lopulta oli. Hieman alkoi kyllä jo viimeisten ryhmien kohdalla tympiä vetämään samaa selostusta läpi :D

Opastus käynnissä

Meidän rastilla tehtävänä oli hernepussin heitto. Kuulostaa helpolta, mutta kun pussia heitetään naama heittosuuntaan päin ja jalkojen välistä selän yli, ei homma olekaan niin helppo. Monet tätä jo ennen itse suoritusta sanoivat, mutta kas kummaa kun rastia ei sitten useimmiten päästykään läpi. Varsinkin viimeisillä ryhmillä alkoi jo olla todellisia vaikeuksia, liekö sitten syy nesteytyksessä ;D

Oltiin varmaankin yksi ankarimmista rasteista, sillä täysiä pisteitä ei annettu helpolla. Lahjontaa suoritettiin monin tavoin aina siinäkään onnistumatta. Saaliiksi kuitenkin jäi tuoksukynttilä, suklaapatukka, suklaakonvehteja sekä yksi DVD. Tupakkaa ja viinaa olisi ollut tarjolla enemmän kuin tarpeeksi, mutta näistä kieltäydyin tottakai.

pelivälineet

Illalla olisi leikkien jälkeen ollut vielä jatkobileet, mutta jämähdin sitten kuitenkin kotiin kun siellä menin poikkeamaan. En olisi etukäteen uskonut, että rastin pitäminen olisi noin rankkaa. Fiilis oli kuin rankan työpäivän jälkeen ja kiitos huonojen yöunien, bileet jäivät välistä. Kuitenkin koulussamme juhlitaan fuksiaisia 19.9, joten sinne sitten korvaamaan tätä menettettyä hupia.

Summer Sound 2012

Viime viikonloppuna oltiin siis Samin ja hänen kaverinsa kanssa kyseisissä pippaloissa. En ole ikinä aiemmin millään festareilla ollut ja ihan mukava kokemushan tuo oli. Tosin olen mieltänyt aina festareihin kuuluvan telttailun sekä matkan jonnekkin hieman kauemmas kuin Messukeskukseen, mutta menihän tämä hyvin näinkin. En olisikaan ollut mikään suuri telttailun ystävä sekä olen niin nössö, että tuskin olisin edes uskaltanut nukkua leirintäalueella. Varmaankin tavarani olisivat päätyneet jonkun roiston taskuun ja olisivat lopulta löytyneet random kotietsinnässä Kemistä kuten kaverilleni kävi.

Vaippikin oli siellä <3

Esiintyjistä harva oli minulle oikeasti tuttu, mutta kaikki kyllä soittivat hyvin. Pakko tässä on kuitenkin Aviciitä alkaa hieman dissaamaan, sillä en kyllä hänestä niin välittänyt vaikka odotinkin keikkaa kovin. Lisäksi rupesi ärsyttämään Levels-hypetys. Tiestö oli kuitenkin kaikista paras ja jaksettiinkin tanssia miltei koko keikan ajan (muistaakseni). Sami hieman minua opasti Dash Berlinin ja Markus Schulzin kanssa, kun en heistäkään mitään ennen näitä bileitä tiennyt. Nyt kuitenkin kotona on soinut ahkeraan nämä kaksi.

Eka päivä

Toka päivä

Ilmatkin oli hyvät kuten kuvista näkyy. Lauantaina iski vain kauhea vesisade ja lopulta aivan mieletön ukkonen. Ei kuitenkaan menoa haitannut, vaikka teltassa meinasikin hieman tulvia. Keikkapaikka itsessäänkin oli ihan onnistunut, mitä nyt kaljajonot olivat ajoittain aivan liian suuret. Ruoka oli kyllä pahaa, mutta kaippa se olisi huonompaakin voinut olla.

Ensi vuonna menisin mielelläni uudestaan mikäli esiintyjät ovat hyviä. Tosin ei niillä itselleni oikeasti niin väliä, sillä mitä nyt tässä tapahtumassa kuuntelin, aika samoja biisejä loppujen lopuksi siellä soi. Gotyen "Somebody I used to know" soi ainakin ahkeraan monen eri esiintyjän toimesta. Tämähän ei tietysti minua haitannut, sillä jääkiekon MM-kisoissa ihastuin tähän biisiin, etenkin näihin remixeihin. Bileissä reivikärpänen pääsi myös puremaan ja odotankin innolla ensi vuoden Pacifiqueta sekä Laserpointia. Joku tapahtuma taisikin olla myös Kaapelitehtaalla joulukuussa, joten ehkäpä suuntaan sinne seuraavaksi!

Yesterday was black, today it's WHITEOUT!

Tänään vuorossa siis pitkästä aikaa Laserpoint whiteout! Eilen iski pienoinen paniikki, kun kaikki ilmoittivat olevansa akuutissa rahapulassa ja olin ainoa lipullinen lähdössä tanssimaan. Asia kuitenkin järjestyi parhaiten päin, kun serkkuni Hanna lupasi lähteä kanssani jälleen Kaapelitehtaalle. Viimeksi kun kävimme yhdessä jossain, oli paikka sama mutta tapahtuma eri. Eiköhän tästäkin tule upea ilta!

Tilasin valotikut jo alunperin Pacifiqueta varten, mutta eiväthän ne ehtineet tulla ajoissa. Nyt kuitenkin Pointseihin ollaan hyvin varustautuneita, nimittäin paketeista löytyy 2 pinkkiä valotikkua sekä yksi superiso oranssi ( ja Blogger kääntää kuvan ylösalaisin vaikka mikä tulisi).

Ja tässäpä pientä kurkistusta illan asuun. Paljon kirkkaita värejä, mutta pääosin tietysti valkoista! Hannallekin saatiin eilen pienessä paniikissa hienot reivivaatteet ja koitetaan sitten saada paljon kuvia illan pippaloista! Tässä vielä muutamia fiilistelykuvia viime vuoden bileistä:

LMFAO @ The Circus 16/02/12

Vihdoin koitti tämäkin päivä. 3 kuukautta sitä odotettiin ja välillä petyttiinkin kun esiintyjät muuttuivat välissä radikaalisti. Eihän se eilinenkään ihan nappiin mennyt mutta mutta, kai silti ihan kivaa oli.

Keikkapaikallehan oli tietysti ihan tajuton jono, onneksi oltiin otettu VIP-liput joten jonottaminen sai jäädä. Kuitenkin, vipeille ei oltu järjestetty omaa narikaa (ehdoton miinus), joten jouduttiin sitten siinä kuitenkin jonottelemaan tovi. Itse toki vielä 2 kertaan kun olen niin juntti etten ota passiani takin taskusta mukaan. 

Itse keikka oli hyvä ja kuten ylläolevasta kuvasta näkee, paikat olivat myös hyvät. Yläparvelta näki ja kuuli hyvin. Vähän oli ahdasta ja öhöm taidettiin tunkea Hunksiporukalle varattuun "aitioon" aika hyvin mutta hyvin mahuttiin kaikki bailaamaan :D 

Keikka olisi ollut miltei täydellinen kokemus muutoin, mutta poistuminen ei sitten mennytkään ihan suunnitellusti. Jouduttiin venaamaan 2 kokonaista tuntia että päästiin narikkajonosta ohi. Edelleen, se vip-narikka olisi tullut tarpeeseen. Missattiin toki junakin just minuutilla ja tuli sitten taksikeikka.

Mutta kiitos kavereille ja Sampsulle kivasta illasta <3 Innolla odottaen Rise Againstin keikkaa 10.3 @ The Circus

Everyday I'm shuffling

Nyt on melkein toivottu flunssasta sopivasti ennen tätä iltaa, sillä tämä tyttö lähtee kahtomaan LMFAO The Circukseen!! :) Liput hommattiin heti kun ne tuli myyntiin ja oltiin onnekkaita kun saatiin VIP-liput vieläpä. Harmi vain ettei Skyblu tule esiintyymään, kun loukkasi selkänsä. Tietysti myös ottaa päähän, että huippulämppärin tilalle tulee joku ASTE?? Noh ehkä sen tämän kerran kestää.

Aamulla raahauduin kouluun hullusta väsymyksestä huolimatta ja nyt olisi tarkoitus painua päikkäreille, että jaksaa sitten illalla. Hieman vielä kuitenkin flunssa painaa ja ei viitsi riskeerata viikonlopun Pariisin matkaa :)

Tänään siis tämännäköisenä koulussa: kengät Martin's, kaikki muut H&M

Loppuun vielä fiilistelyvideota illalle <3 Kuvia sitten bileistä luvassa huomenissa!

Big Brother Finaali 2011

Sunnuntaina 11.12.2011 olimme seuraamassa livenä Big Brother 2011-finaalia, ja saimme vihdoin päästä halaamaan omaa Tanjaamme, jota olimme jo monet kerrat olleet vastassa mutta tähän asti turhaan. Nyt oli kuitenkin vihdoin varmaa että Tanja sieltä talosta oikeasti ulos asteleekin. Sai vain jännittää että kuinka monta asukasta näemme haastatteluissa ennen Tanjaa. 

Janica, Mikael, Suvi, Tanja ja Ben

Niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, että Tanja sijoittui finaalissa neljänneksi. Ainoastaan Ben jäi kyllä vähintäänkin ansaitusti Tanjan taakse. Olisin itse kyllä sijoittanut ystäväni korkeammalle ja ainakin Suvin eteen. Äänestysprosentit kuitenkin puhuivat puolestaan ja tarpeelliset äänet jäivät saamatta. Edessäni istunut pornokuningas Mr.Lothar kertoi että heillä oli 10 ihmistä kokoajan vetämässä turboääniä Janicalle, ilmeisesti voitto suurimmaksi osaksi tämän piikkiin. Mikaelin äänet johtuivat luultavasti jo varmistuneesta finaalipaikasta sekä täten säästyneistä euroista. En ole koko kauden aikana oikeastaan ymmärtänyt mikä siinä Mikaelissa on niin hienoa ylitse muiden asukkaiden. Olihan siellä tosin asukkaita joilta puuttui viihdearvo (Minna), oli kilahtelijoita (Terhi ja Tanja), entuudestaan tuttuja turhia julkkiksia (Jeppe ja Tamer) ja mukaan oli koottu myös tavallista typerämpiä blondeja (Annika). 

Kokonaisuudessaan seurasin Big Brotheria hyvin vähän televisiosta. Uutiset luin kyllä miltei kaikki joka päivä, mutta iltaisin en jaksanut telkkaria tuijottaa. Näin kaiken tarpeellisen joka sunnuntai Talkeissa ja useimmiten paikan päältä. Finaali-ilta ei juurikaan eronnut mielestäni tavallisesta Talk Show-illasta, jotenkin finaalin päättymisen jälkeen jäi tyhjä olo että tässäkö tämä nyt sitten oli. 

Amarillo oli vieläkin suurempi pettymys. Mentiin ystävieni kanssa Mikonkadun Amarilloon katsomaan Tanjaa uudestaan, kun ajateltiin että siellä ehtisi enemmän tyttöstä nähdä ja jututtaa kuin suoraan Talk Show'n jälkeen. Pettymys oli kuitenkin karvas. Ensimmäiseksi kun saavuttiin paikalle, juontajat Elina ja Susanna esittelivät kaikki vanhat asukkaat. Oikeasti, ketä enää kiinnostaa tässä vaiheessa jo pudonneet (tai karanneet) asukkaat joilla on jo ollut oma iltansa häätönsä jälkeen. Kaikista naurettavinta oli talosta karanneen Tian käytös, siellä se patsasteli minkä kerkesi ja vaikutti niin suuren maailman tähdeltä. En edes muistanut enää että hän oli ollut talossa. Hieman sama reaktio oli kyllä haaremiviikonkin naisten kohdalla. 

Varjofuksiaiset ja jotain aivan muuta

On nyt hieman jäänyt taasen tämä kirjoittelu kun on ollut mukamas taas kaikkea. Viikonloppuna oli tarkoitus kirjoitella mut suoraan sanottuna vitutti liikaa lauantaisen työpäivän johdosta että se siitä sitten. Torstaina koin sitten elämäni ensimmäiset enkä todellakaan viimeiset opiskelijabileeni. Ihanaiset tutor-opiskelijamme olivat keksineet meille nassukoille kivaa ohjelmaa ja illan oli tarkoitus huipentua mieltä ylentävään Tivoli-kokemukseen.

Koulupäivä itsessään vierähti kivasti ohi ja päätimme sitä myös hieman omatoimisesti lyhentää käyttämällä ajan paremmin hyödyksi pankissa asioimiseen sekä kaljanhakureissuun. Lähdimmekin hyvissä ajoin ennen koululle sovittua tapaamista suuntaamaan kohti "hengausmestaa" josta salahiljaisella Pogolla oli jo monta juttua kerrottavanaan. Siellä sitten otettiin iisisti ja itse varasin jopa huimat 3 alkoholipitoista juomaa koko alkajaisia varten, toisin kuin Pia jolla oli "vaan" leijonapullo mukanaan :D

Ensimmäinen rasti jolle meidän Lepakko-niminen ryhmämme saapui oli ehkä se kaikista mielenkiintoisin, nimittäin jokaisen piti solmia naruun sidottu banaani jalkoväliin ja heilutella sillä sitten Limeä menemään ees taas pitkin katua. Itsellänihän se juuttui sopivasti katukivetykseen joten kokonaismatka taisi jäädä alle 10cm :( FAIL!

Toisella rastilla meidän piti seisoskella kahden kapean teippiviivan välissä ja joukon piti järjestäytyä pituusjärjestykseen. Oma osuuteni oli tässä leikissä hyvin tylsä sillä minut nostettiin miltei heti jonon toiseksi viimeiseksi koska oon vaan niin lyhyt. Aikaraja koko jengillä alittui hienosti ja meillä olikin siinä sitten kivasti aikaa huudella LEPAKKOa ennenkuin jatkettiin matkaa.

Huomatkaa että ulkona vallitseva säätila oli vielä matkalla kolmannelle rastille lähes siedettävä auringonpaiste keli mutta perille saavuttuamme (matka n. 2minuuttia) ilma olikin jotain aivan muuta. Ukkonenhan siinä pääsi yllättämään mutta kivasti heiteltiin hernepussia jalkojen välistä eteenpäin, itse uhrauduin kivasti siinä kastelemaan itseni täysin jo tässä vaiheessa. Tulipahan todettua että haalari pitää ihan kivasti tollasta "pientä" sadetta.

Noh tämän jälkeen yritettiin sitten etsiä Leppävaaran urheilupuistojen pelloilta suojaisaa paikkaa, arvatkaa vaan löytyikö? Leikit päätettiin siinä vaiheessa lopettaa ja mentiin koululle sitten miettimään seuraavaa siirtoa. Päätettiin sieltä lähteä Sellon ja alkomahoolikaupan kautta Pasilaan ja sieltä sitten kohti Fredan Tivolia.

Tivoliin oli suht huikea jono mutta sniikattiin hienosti ainakin yli puolesta jonosta ohi. Siellä tuli sitten tanssittua ja hukattua kellokin. Oikeasti vaan mulle voi käydä niin että onnistun vetämään kelloni alas vessasta. Uskomatonta mutta totta ja yllättäen harmittaa suht vähän. Kun kello alko olemaan hieman yli 11 niin päätin laittaa viestiä Samille josko hän tulis hakemaan mut kotiin. Yllättäen vastaus olikin myönteinen ja olin siitä hyvin iloinen <3 Ei oo mun lempipuuhaa kävellä yksin öisessä Helsingissä eikä myöskään Leppävaarassa. Kävin sitten kotimatkalla vielä mäkkärin kauttakin hups :)