500 postausta!

Niin paljon postauksia mahtuu tähän blogiin ja toivottavasti monta on vielä tulossa. Keväällä 2011 murrettuani selkäni ja jäätyäni pitkälle sairaslomalle, päätin minäkin perustaa oman blogini. Paljon on tämäkin blogi muuttunut niistä ajoista ja ehkä pelkästään hyvään suuntaan. Ulkoasu oli silloin pahasti hakusessa ja kuvien koot vaihtelivat. Päivän asuja tuli jo silloinkin kuvattua, mutta pääasiassa itse ajastamalla.

"Olen siis 22-vuotias nainen Espoosta ja olen kiinnostunut monistakin asioista joilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Minua voisi (pitäisi) kutsua nörtiksi, sillä vietän paljon aikaa tietokoneeni ääressä ja irkkaan ystävieni kanssa sekä pelaan ammuskelupelejä netissä. Olen ehkä hieman tälläinen poikatyttö."

Näillä sanoilla esittelin silloin itseni ja nyt 500 postausta myöhemmin ainoastaan ikäni on muuttunut 26:een ikävuoteen ja ammuskelupelit ovat vaihtuneet taikaponilla lentämiseen aka WoWiin. Irkkaaminen on toki myös jäänyt, mutta muutoin koen olevani sama tyttö edelleen. Tietokone on edelleen suuri osa elämääni  jo ihan koulunkin kautta niinkuin muutoinkin.

"Olen pitänyt kuulemma turhan monta välivuotta lukion jälkeen isäni mukaan joten tänä keväänä on vihdoin aika hakea opiskelemaan. Olen harkinnut hakemista Ammattikorkeakouluun ja tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan. Hakisin muuten yliopistoon lukemaan tietotekniikkaa mutta matemaattinen osaamiseni taitaa olla sinne liian riittämätön :)  "

Silloin koulupaikka oli tosiaan vielä edessä ja onneksi pääsinkin Laurea ammattikorkeakouluun opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Nyt 3 vuotta myöhemmin minulla on enää opinnäytetyöni jäljellä ja tämän postauksen jälkeen siirrynkin kirjaston puolelle ihmettelemään lähdemateriaaleja. Valmistumisen tarkka ajankohta ei ole vielä tiedossa, mutta se koittaa tämän syksyn aikana ehdottomasti.

Ensimmäisiin blogihetkiin mahtui mukaan myös niitä iloisia hetkiä, sillä juuri blogini aloitettuaan paras ystäväni Mira aka Pupu oli saanut chihuahuansa Misan takaisin kotiin. Ystävyys oli alkanut jo ennen blogia yhteisen työpaikan kautta.

Misa ♥

Blogin alkuhetkiin mahtui mukaan myös jääkiekkoa, sillä Bluesin matseissa on tullut käytyä vuodesta 2005, jolloin hankin ensimmäisen kausikorttini. Iso syy kauden 2010-2011- matseissa käymiseen on vanha koulukaverini Kati, jonka mukana tuli käytyä paljon matseissa ja niiden jatkoilla. Ilman minun raahaamistani joka paikkaan saikulla en olisi välttämättä koskaan tavannut Samiakaan, sillä hänethän tapasin jo legendaariseksi muodostuneissa Dinin euron stobeilla eräänä keskiviikkona.

Bongaa kuvasta Cami

"Eilen varmistui sitten tuo espoolaisten finaaliin pääsykin ja vastassa onkin sitten heti keskiviikkona Helsingin IFK (hyi) mutta eiköhän tuokin toivottavasti tuosta kaadu :D Paikan päälle olisi tarkoitus mennä ottelua katsomaan ja torstaina sitten Espoossa. Lähtisin veikkaamaan että tästä tulee tiukka finaalisarja ja toivon toki Bluesin voittavan vaikkei se varmasti helpolla tulisikaan."

 Ihan niin tiukka tuostakaan finaalisarjasta ei sitten tullut, kun espoolaiset saivat kokea karvaan 4-0 tappion vielä Barona Areenalla. Onneksi kausi taas alkaa kohta ja pääsen taas jännittelemään miten jengi pärjää.

Työpaikkani on edelleen sama kuin 3 vuotta sitten, samainen ihana ass-market niinkuin jo sitä silloin leikkimielisesti kutsuin.

On jaksettu panostaa

"Kesällä vakkareiden ollessa lomalla nuoriso saa näyttää kykynsä sluibailla työpaikan hiljentyessä asiakkaista eli tuurata tuoteryhmävastaavia "parhaan" kykynsä mukaan. Omalle kohdalleni osui tottakai tuo minulle rakas HeVi-osasto eli suomeksi hedelmä-vihannes :D Olen kieltämättä aivan rakastunut kyseisen osaston hoitoon joten ei ollut paha nakki hoitaa sitä tämän kesän ajan :)"

Kuten näistä teksteistä näkee, kirjoitustyylistä hymiöt ovat ainakin kadonneet. Ainakin äkkiseltään muutoin monet asiat pitävät edelleen paikkansa eli pelaaminen on edelleen iso osa päiviä ja tykkään töissä edelleen eniten HeVistä. Jossain välissä oli myös maininta liikunnasta ja sen määrän veikkaan ainakin kyllä vain lisääntyneen. Aiemmin kävin Esportilla, mutta nyt kun sali on oikeasti kävelymatkan päässä, siellä tulee käytyä usein. Muutoinkaan en tosiaan ole yhtä laiska liikunnan suhteen kun tuolloin vielä olin.

Välillä on kyllä ihan piristävää lukea vanhoja postauksia ja miettiä millaista elämä on silloin ollut. Luin myös vähän aika sitten vanhoja päiväkirjojani ala- ja yläasteelta sekä vanhoja viestivihkoja, joita pidettiin tunnilla ja ai että mitä juttua niistäkin löytyi! Onneksi on olemassa tämä blogi, niin muistot säilyvät mukana vielä pitkään.

Ensimmäinen kommentti tähän blogiin tuli toiselta parhaalta ystävältäni Suvilta ja myös äitini oli kommentoinut erästä postausta nimimerkillä "nimetön äiti".

Loppuun vielä muutama kuva blogin alkuajoilta :) (laatu ei päätä huimaa)

Eka kuva Vaipin kanssa

Vahvaa työsuorittamista

Eka haalarikuva